Toimen Poikain historia
Viime vuosisadan alussa buurisodan riehuessa Afrikassa kypsyi Robert Baden-Powellin mielessä ajatus mielekkään toiminnan järjestämisestä Lontoon kaduilla maleksiville poikasakeille. Partiojärjestelmään B-P lainasi ajatuksia toisilta kasvattajilta ja yhdisteli niitä omiinsa. Partioliike levisi kulovalkean tavoin ympäri maailman.
Syyskuussa 1910 vapaamielinen nuorisoyhteisö Unga Fribyggare aloitti toimintansa ylioppilas Kurt Steniuksen ja kirjastovirkailija Alexander Boldtin johdolla. Uusi järjestö ei kuitenkaan syntynyt yhdessä yössä, täysin spontaanisti, kuten monet "scout-joukkueet" tuohon aikaan. Toiminnan alkua oli edeltänyt liki kymmenen vuoden suunnittelun kausi. "Fribyggarein" ideologinen pohja oli vapaampi kuin partioliikkeen perustajan Baden-Powellin. Toiminta oli alusta asti luonnonläheistä, kasvatuksellista ja pojille suunnattua. Järjestön nimi suomennettiinkin osuvasti: Toimen Pojat.
1970-luvun alkuun asti oli Toimen Pojat ollut helsinkiläinen lippukunta. Vuonna 1972 toiminta aloitettiin myös Kauniaisissa ja vuosikymmenen lopussa oli lippukunta monien vaikeuksien jälkeen kokonaan siirtynyt Kauniaisiin. Toimitiloiksi saatiin toimintansa lopettaneen Kauniaisten Eräsissit -nimisen lippukunnan entinen kolo Kasavuoren koulun väestönsuojasta.
Suomen itsenäistymisen jälkeen partiotoimintaa alettiin yhtenäistää koko maan laajuisesti ja syntyi lippukuntien välisiä partioliittoja. Useiden vaiheiden jälkeen vuonna 1972 päädyttiin yhteiseen järjestöön Suomen Partiolaisiin, johon kuuluvat tytöt ja pojat, niin suomen- kuin ruotsinkielisetkin. Suomen Partiolaiset on kasvattanut jäsenmääräänsä tasaisesti koko olemassaolonsa ajan. Se on tehokkaimmin tukenut lippukuntatoimintaa koulutusjärjestelmällä ja ikäkausiohjelmillaan.
Partioliike ja Toimen Pojat ovat kehittyneet yhteiskunnan mukana, mutta ideologinen perusta ei ole ajan saatossa muuttunut. Joitain perinteitä on toki säilynyt liikkeen alkuajoilta; olemme vahvasti erähenkisiä, retkeily onkin aina ollut tärkeää toimareille.
