Erätaidot
14. Kolmannen luokan solmut
|
Vaatimukset
Tavoite Solmujen osaaminen ja oikea käyttö luovat puitteet turvalliselle ja nautittavalle luonnossa liikkumiselle. Etenkin kun on kyseessä turvallisuustekijät, esim. pelastusköyden solmut jäillä liikuttaessa, tulee jokaisen osata solmut niin hyvin, ettei turvallisuus vaarannu. Erilaisten rakennelmien, kuten leirikatoksen, turvallisuus taataan käyttämällä oikein tehtyjä solmuja oikeisiin tarkoituksiin. Tietoa
|
15. Jokamiehenoikeudet ja luonnossa liikkujan vastuu
|
Vaatimukset
Tavoite Jokainen luonnossa liikkuja on vastuussa tekemisistään luonnossa. Partiolaisilla on erityistehtävä luonnon vaalimisessa ja kunnioittamisessa. Vartiolaisen on opittava tuntemaan vastuunsa ja velvollisuutensa luontoa kohtaan ja kunnioittamaan Suomen poikkeuksellisen upeaa luontoa. Jokamiehenoideudet on säännöstö, jota noudattamalla varmistetaan asiallinen ja oikea käyttäytyminen luonnossa ja maanomistajan mailla. Yöpymisen, liikkumisen ja erityisesti tulenteon luvallisuudesta on oltava selvillä. Tietoa Metsäpalovaroitus annetaan, kun metsäpalovaara on ilmeinen kuivuuden takia. Pelastustoimilain mukaan nuotiota tai siihen verrattavaa avotulta ei saa sytyttää metsään tai sen läheisyyteen, jos metsäpalovaroitus on annettu. Nuotion ja avotulen teko on kielletty myös silloin, kun metsäpalon vaara esimerkiksi kovan tuulen takia on muuten olemassa. Ympäristöministeriön esite jokamiehenoikeuksista kertoo kaiken olennaisen aiheesta. Lyhyesti Saat
Et saa
|
16. Puukon, kirveen ja sahan käyttö ja huolto
|
Vaatimukset
Tavoite Puukko, kirves ja saha ovat tavallisimmat työkalut, joita partiolainen tarvitsee retkillä ja leireillä. Vartiolaisen tulee hallita näiden työkalujen turvallinen käyttö ja oikea käyttötarkoitus. Työkalujen turvallisuus ja toimivuus edellyttää oikeita huoltotoimenpiteitä. Tietoa Puukko Puukko on luonnossaliikkujan tärkein varuste tulentekovälineiden ohella. Käyttäjälleen oikean kokoinen terä on noin kämmenen levyinen ja kahva riittävän iso tukevan otteen saamiseksi. Mitkään Rambo- tai metsästyspuukot eivät sovellu partiokäyttöön tai retkeilyyn - ne ovat ainoastaan vaarallisia. Rautakaupoissa myytävät niin sanotut "morat" ovat erittäin hyviä partiokäyttöön. Ne ovat muovikahvaisia puukkoja, jotka ovat halpoja ja äärimmäisen kestäviä. Puukkoa käytetään pääsääntöisesti puun vuolemiseen. Kaivertamista varten on taltta, reittämistä varten piikki, poraamista varten pora jne. Puukko on turvallinen työkalu. Vaaralliseksi puukon tekee sen huolimaton käyttäjä. Puukkoa käytettäessä on aina oltava varovainen, mietittävä mitä tekee ja aina tiedettävä muista lähelläolijoista. Väsyneenä pitää olla kaksinverroin varovaisempi ja harkitsevampi. Jos sinusta tuntuu, että puukon käyttösi ei tunnu viisaalta, veistät vaikkapa reittäsi vasten niin jätä koko homma sikseen tai aloita alusta. Haaverit tapahtuvat lähes poikkeuksetta tilanteissa, joissa veistäjä vuolee itseään päin, tai muuten ihmeellisessä asennossa, eikä tiedä mitä tekee. Tapaturmia sattuu myös juostaessa - tai ylipäänsä liikkuessa - suojaamaton puukko kädessä. Puukkoa oppii käyttämään ainoastaan vuolemalla ja työskentelemällä puukon kanssa. Ensimmäinen muistisääntö on: Koskaan ei saa vuolla lähettyvillä olevia päin ja heidän läsnäolonsa tulee tietää.Joskus voi unohtua, että puukon liike ei pysähdy aivan varmasti haluamallasi tavalla. Liike jatkuu usein kaarevana, puukko kätesi jatkeena. Tällöin jalkasi - ja lähettyvillä olevat - ovat vaarassa, etenkin jos vuolet kiehistä polvillasi. Tylsä puukko ei toimi kuten puukon pitää, se ei sovellu vuolemiseen ja on hyvin vaarallinen. Turvaohjeet
Puukon huoltaminen Puukon pitää olla terävä. Puukkoa pitää teroittaa vähintään joka kerta retkelle lähdettäessä, itse asiassa aktiivisen vuolemisen yhteydessä puukkoa pitää teroittaa noin 10 minuutin välein, jotta se pysyy terävänä. Tylsällä puukolla veistäminen vaatii paljon voimaa, eikä sekään auta. Tällöin onnettomuuden sattuessa mahdollinen puukon viilto on tehty voimalla ja se on erittäin syvä ja vakava. Puukon pitää olla terävä. Puukon teroittamiseen käytetään hiomakiveä. Puukkoa hiotaan pyörivällä tai yhdensuuntaisella liikkeellä, koko teroituspinnalta. Missään nimessä puukkoa ei saa teroittaa teroituskulmaa eli palkoa jyrkemmässä kulmassa. Muista ottaa hiomakivi mukaan retkelle. Puukkoa tulee säilyttää kuivana ja mieluiten poissa tupesta. Ruoste hiotaan pois ja terän voi öljytä suolattomalla öljyllä kerran vuodessa. Puukon osat: ponsi, kahva, ruoto, tyvi, hamara, terän suu, kärki, etuhela, takahela, niitti. Kirves Kirves on erittäin monipuolinen luonnossa liikkujan perustyökalu, jota ilman ei pidä lähteä useamman yön yli kestävälle retkelle. Kirveellä halotaan polttopuut, työstetään ojanylityspukki, hakataan kiila maahan, tehdään avanto... Nykyisin retki- ja mökkikäytössä on useimmiten muovivartinen kirves, joka voittaa kestävyydellään vanhat puuvartiset kirveet. Puiset kirveenvarret ovat herkkiä katkeamaan terän alapuolelta ja lahoavat ajanmittaan. Kirveen varrestus - puisen varren teko ja kiinnitys - on työlästä, siksi retkillä kannattaa olla mukana muovivartinen kirves, jota ei normaalikäytössä saa rikki. Kirveen koko ja malli riippuu käyttötarkoituksesta. Halkomisessa käytetään pitkävartista kirvestä, jonka terässä on kiilamaiset ulokkeet. Kaadetun puun oksimiseen käytetään noin 60 cm:n pituisella varrella varustettua kirvestä, jonka terä on pyöreä ja liukuu runkoa pitkin. Vartion käyttöön sopii tasakylkinen yleiskirves reilulla puolimetrisellä varrella. Liian lyhyttä kirvestä ei kannata hankkia, koska silloin iskuihin ei saa voimaa. Liian iso kirves on taas raskas kantaa ja käyttää. Kirvestä käyttäessäsi sääresi ovat vaarassa. Halkoessa pitää ottaa tukeva haara-asento ja olla varuillaan jos kirves lipeää esim. märästä halosta. Oksiessa pitää olla aina eri puolella runkoa kuin oksittavat oksat ja varmistua, että oksaan sattuessaan kirves suuntautuu poispäin jaloista. Turvaohjeet
Kirveen huoltaminen Terävää kirvestä on helpompi ja turvallisempi käyttää kuin tylsää. Kirveen terään tulee usein lohkeamia, kun kirves on vahingossa isketty kiveen tai naulaan. Lohkeamat tulee teroittaa pois. Tähän käytetään tahkoa, pyöreää pyörivää kiveä, jota pyöritetään joko käsin tai koneellisesti. Kirveen terä hiotaan oikean muotoiseksi ja sen jälkeen tahkotaan teräväksi ja lopuksi viimeistellään hiomakivellä. Terään hiotaan palko 30 asteen kulmassa ja terän suuhun noin kahden millimetrin levyinen palko 60 asteen kulmassa. Kirveellä pitää olla teränsuojus, joka suojaa ihmisiä ja reppua kirvestä kannettaessa. Suojus syntyy helposti nahasta, muutamasta niitistä ja soljesta. Vihje Luonnollisin hetki puukon, sahan ja kirveen käytön opetteluun on tietysti retkellä. Tekemällä oppiminen nousee tässä koulutuskohdassa arvoonsa, sillä työkalujen oikeaoppinen käyttö vaati harjoitusta. Anna vartiolaistesi sytyttää nuotiot, takat ja kamiinat ja keskity itse auttamaan epävarmoja. Kun olet opettanut työkalun oikean käytön, muista valvoa niin vuolemista, halkomista, oksimista kuin sahaamista. Vartionjohtajan tulee retkellä puuttua aina virheelliseen työkalujen käyttöön. Näin säästyt ylimääräiseltä ensiapukoulutukselta. |
17. Heikot jäät
|
Vaatimukset
Tavoite Tavoitteena on turvallinen retkeily ja luonnossa liikkuminen. Vartiolaisen tulee osata pelastautua jäistä ja pelastaa jäihin pudonnut aiheuttamatta vaaraa itselle. Tietoa Sulapaikkoja
Jäällä liikkuminen
Jos jää pettää
Jos toinen tarvitsee apuasi
Jäätyypeistä Jään paksuus ei ole mikään tae sen kestävyydestä, sillä se riippuu ennen kaikkea jään rakenteesta. Kirkas, läpikuultava ja tasainen jää on sitkeintä. Yleensä tällaisen jään tulee olla ainakin 5 cm vahvuista, jotta se kantaisi ihmisen. Valkoinen, läpinäkymätön jää ei ole yhtä vahvaa kuin kirkas, läpikuultava, ja sen tulisi olla ainakin 10 cm paksua, ennen kuin sillä kannattaa kävellä. Hauras kevätjää on kaikkein petollisinta. Sen tulisi olla ainakin 20 cm paksua, jotta se olisi kulkukelpoista. Kevätjään kestävyys saattaa heiketä varsin nopeati. Usein on niin, että jää, joka aamulla kantaa, illalla pettää. Tämä johtuu auringon haurastuttavasta vaikutuksesta. Jää on usein lumenpeitossa, jolloin sen laatua ja paksuutta on vaikea arvioida. Jäällä liikkuminen vaatii aina varovaisuutta ja jääntuntemusta, joka on taitoa päätellä jään kantavuus sen ulkonäöstä, laadusta sekä siitä missä ollaan. Vihje Turvallinen jäillä kulkeminen vaatii jään tuntemusta, joten tutustukaa jäihin syksyllä, talvella ja keväällä. Voitte käydä tekemässä havaintoja turvallisessa paikassa, eli siltojen aluset ja virtapaikat on syytä unohtaa. Jään kestävyyttä voi kokeilla heittämällä raskaita kiviä. Jään paksuus selviää avannon tekemisen yhteydessä. Jääkortti Syksyllä voi valmistella erityiset jääkortit, joihin keräätte tietoa jään ominaisuuksista eri vuodenaikoina. Havaintopaikka kannattaa pitää samana ja valita mahdollisesti toinen olosuhteiltaan erilainen havaintopaikka. Lataa Jääkortti.pdf tai Jääkortti.xls |
