Erätaidot
12. Retki- ja leiritoiminnan turvallisuus
Vaatimukset
Tavoite Partiotoiminnan turvallisuutta vaadiitaan kahdelta taholta. Osaltaan lain vaatimana ja toisaalta partion omien perusperiaatteiden valossa toimintaa tulee harjoittaa turvallisesti. Turvallisuus takaa toimintamme jatkuvuuden ja hyväksyttävyyden, sekä parantaa toimintamme laatua. Tietoa Turvallisuusriskit partiossa liittyvät lähinnä http://www.partio.fi/turvallisuusohjeet/ |
13. Moottorisahan turvallinen käyttö ja huolto
Vaatimukset
Tavoite Suorittaja osaa käyttää moottorisahaa aiheuttamatta vaaraa itselleen tai muille ja osaa tehdä moottorisahan päivittäiset huoltotoimet. Tietoa Yleisimmät vaarat ja niiden välttäminen
Moottorisahan turvavarusteet
Henkilönsuojaimet
Ennen moottorisahan käyttöä tarkastettavat asiat
Puun kaataminen
Päivittäiset huoltotoimet
Teräketjun teroittaminen
Kts. myös Husqvarnan moottorisahan käyttöopas |
14. Maastoetsintä
Vaatimukset
Tietoa Etsintämuodot Lähietsintä Usein ensimmäinen käytetty etsintätyyppi. Tulee tehdä jokaisessa etsinnässä. Jakaantuu rakennusetsintään ja näkötuntumaharavointiin sekä yleensä poliisin suorittamaan lähiomaisten haastatteluun. Käsittää etsittävän kannalta merkittävän lähialueen (koti/kotipiha/laitos) tai alueen, jossa viimeksi nähty. Suoritettava usein ja toistuvasti, koska etsittävä on voinut palata lähipiiriinsä etsintäorganisaation huomaamatta. Poliisi on mukana ovia aukomassa tai heiltä on saatava valtuutus siihen. Metodi: Rakennusetsintä periaatteella "Alas ja ulos" eli ylhäältä alas ja sisältäpäin ulos. Ulkona vahtiryhmitys niin, että kukaan ei pääse rakennuksesta ulos vahtien näkemättä, myös ikkunat huomioiden. Asuinrakennuksen/laitoksen jälkeen tutkitaan sivurakennukset (vajat, katokset, maakellarit, ladot) ja pihapiiri (kompostit, pensaikot, istutukset, leikkimökit, leikkipaikat, majat) esimerkiksi näkötuntumaharavoinnin tekniikalla huomioiden mahdollinen sulkemisvaatimus. Katso tarkemmin kohdista rakennusetsintä, sulkeminen/rajaaminen ja näkötuntuma haravointi. Positiivista: Tuottaa useissa tapauksissa positiivisen tuloksen. Motivoiva etsintämuoto. Haasteellista: On ikävä mennä toisten kotiin etsimään. Laitokset ovat monesti vaikeasti etsittäviä. Vaatii aina kokeneen ryhmänjohtajan ja taitavasti kommunikoivan ryhmän. Lukittujenkin ovien taakse on päästävä etsimään. Hidas metodi, vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Rakennusetsintä Rakennusetsintää käytetään lähietsinnän lisäksi tapauksissa, joissa voidaan olettaa etsittävän etsineen suojaa tai piiloutuneen rakennuksiin. Rakennusetsintä voidaan toteuttaa samalla periaatteella yksityiskodeissa, laitoksissa, vapaa-ajanasumuksissa, vajoissa, ladoissa, navetoissa ja tehdasrakennuksissa. Poliisin edustajan on oltava mukana ovia aukomassa tai heiltä on saatava valtuutus tehtävään. Komentopaikan on määriteltävä erityisesti, kuinka tarkasti kerrostalot tutkitaan eli riittääkö porraskäytävien, yhteisten tilojen ja hissien tarkistus vai vaaditaanko tarkempaa tarkastusta. Metodi: "Alas ja ulos" eli ylhäältä alas ja sisältäpäin ulos. Käytetään sulkemista eli sekä sisällä että ulkona vahdit. Sisällä vahti kaikkien portaiden tai muiden kulkuväylien (hissit) kohdalla etsittävässä kerroksessa. Kaikki ovet on avattava ja kaikkiin komeroihin, kellareihin, varastoihin ja muihin mahdollisiin piilopaikkoihin on kurkistettava. Laitosmaisissa rakennuksissa on merkattava ne ovet, joiden takana on käyty, ja huolehdittava, ettei etsittävä livahda jo etsittyihin huoneisiin. Etsijät liikkuvat kerros kerrokselta alaspäin yhtä aikaa. Välillä on muistettava pysähtyä kuuntelemaan. Ulkona vahtiryhmitys niin, että kukaan ei pääse rakennuksesta ulos vahtien näkemättä, myös ikkunat ja muut mahdolliset kulkuväylät huomioiden. Positiivista: Vaikeudestaan huolimatta motivoiva etsintämuoto. Laitoksista löytyy yleensä pohjapiirustus, jota voidaan hyödyntää etsinnän koordinoinnissa. Haasteellista: On ikävä mennä toisten kotiin etsimään. Laitokset ovat monesti vaikeasti etsittäviä. Vaatii aina kokeneen ryhmänjohtajan ja taitavasti kommunikoivan ryhmän. Lukittujenkin ovien taakse on päästävä etsimään. Hidas metodi, vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Sulkeminen / rajaaminen / eristäminen Sulkemisella tarkoitetaan alueen rajaamista kahdesta syystä, joko estääksemme etsittävää siirtymään huomaamatta pois etsittävältä alueelta tai estääksemme häntä siirtymästä huomaamatta jo etsitylle alueelle. Sulkemista käytetään yleisesti esimerkiksi lähietsinnässä, taajamaetsinnässä ja rakennusetsinnässä. Joskus rakennuksia suljetaan etsinnän jälkeen fyysisesti, merkkausnauhalla tai teipillä. Sulkulinjaksi sanotaan aluetta ympäröivää ketjua, joka koostuu vartijoiden sektoreista. Vartijana toimiva etsijä tarkkailee tehtäväksi annettua sektoria, jolle hänellä on oltava esteetön näkyvyys. Vartijat voivat istua tienvarteen pysäköidyissä autoissa, maastossa jalkautuneina tai tarpeen mukaan piilossa tarkkailemassa omaa sektoriaan. Metodi: Fyysinen sulkeminen (ovet, ikkunat, portit tms.) ja/tai alueen vartiointi henkilöresurssein niin, että vartijalla on näköyhteys seuraavaan vartijaan. Positiivista: Etsittävän pakoillessa etsijöitä tehokas keino katkaista pako. Suurenkin alueen voi sulkea käyttämällä hyödyksi teitä ja muita sopivia maastokohteita. Haasteellista: Komentopaikalla pitää olla hyvä indikaatio olettaa etsittävän olevan suljettavalla alueella. Etsittävä voi ylittää sulkulinjan ennen sulkemista, jos sulun aloittaminen myöhästyy. Liian ison alueen sulkeminen tuhlaa resursseja. Sulkijoiden tarkkaavaisuus herpaantuu ajan kuluessa. Pimeys, hämärä, tuulen kuljettama lumi ja sade vaikeuttavat sulkemista. Sulkemisen lähitermi on rajaaminen. Erityisen käyttökelpoinen rajaaminen on talvella. Resursseja säästetään rajaamalla etsinnästä pois sellaisia alueita, joille etsittävä ei ole voinut fyysisesti mennä jälkiä jättämättä. Partio voi esimerkiksi kierrettyään tietyn alueen raportoida, ettei alueelle johda minkäänlaisia jälkiä. Tällöin alueen etsiminen ei ole tarpeellista tilanteissa, joissa lunta ei ole satanut eikä tuuli ole voinut peittää mahdollisia jälkiä katoamisen jälkeen. Alueen ympäri voidaan lähettää partio aina silloin tällöin varmistamaan alueen koskemattomuus, jos on oletettavissa etsittävän pakoilevan etsijöitä. Pakoilevan etsittävän liikkeitä voidaan tarkkailla tai alueita rajata ajamalla alueen ympärille moottorikelkalla ja sen takana roikkuvalla lanalla (esimerkiksi autonrengas) sileä jälki. Uusintalanauksen aikana (voidaan toistaa useasti) tarkkaillaan kaikkia sileään jälkeen ilmestyneitä uusia jälkiä. Taajamaetsintä Haasteellinen etsintämuoto niin rakenteiden kuin myös ihmismäärän takia. Voidaan jakaa systemaattiseen katupartiointiin, systemaattiseen korttelietsintään ja systemaattiseen ihmisjoukon tarkkailuun. Kaiken perusta on erittäin tarkat tuntomerkit ja mahdollisuuksien mukaan kuva etsittävästä. Taajama-alueella tapahtuva etsintä on hidasta, koska mahdollisia piiloja on paljon ja korttelit on harvoin rakennettu viivasuorasti. Pyrkimyksenä on sulkea alue niin, ettei etsittävä voi pysty livahtamaan takaisin etsitylle alueelle. Tämä vaatii paljon henkilöresursseja. Usein myös radioyhteydet toimivat huonosti kaupunkimaisessa ympäristössä. Katupartiointi on yleisin tapa etsiä taajama-alueella. Etsijät vertaavat vastaantulijoiden ja havaitsemiensa ihmisten tuntomerkkejä kadonneen tuntomerkkeihin. Partiointi toteutetaan systemaattisesti ja tietyllä alueella olevien partioiden tehtäviä vaihdellaan riittävän usein vireyden ylläpitämiseksi. Myös heiluripartiota eli samaa reittiä edestakaisin kulkevaa partiota voidaan käyttää alueen sulkemiseen, vaikka tämä onkin erittäin puuduttava partioimisen muoto. Suurimuotoinen ja tarkka taajamaetsintä eli systemaattinen korttelietsintä vaatii aina erittäin hyvää yhteistyötä paikallisen poliisiviranomaisen kanssa, kuten myös etsintämuodon hyväksyttämistä poliisiviranomaisella. Periaatteena on lähteä etenemään joltakin kadulta niin, että samansuuntaisia poikkikatuja ja niiden varrella olevia taloja ja ulkorakenteita tutkitaan yhtä aikaa, kuin suuressa ketjussa. "Sulkijat" jäävät asemiin lähtökadulle. Jokaisella poikkikadulla on eri tiimit kadun molemmin puolin. Tiimi koostuu johtajasta, ulkoetsijöistä ja sisäetsijöistä. Tiimin johtajat jäävät kadun varteen sen talon kohdalle, jossa tiimin muut etsijät työskentelevät. Nämä henkilöt pitävät huolta, etteivät tiimit kulje liian eriaikaisesti eteenpäin. Ulkoetsijät tarkastavat rakennusten ympäristöt ja avoimet katokset, leikkialueet ym. rakenteet. Sisäetsijät koputtelevat omakotialueella oville ja kertovat meneillään olevasta toiminnasta ja kyselevät havaintoja. Kerrostaloalueella sisäetsijät ajavat mahdollisella hissillä ylös ja toinen kulkee portaita alas toisen ajaessa kerros kerrallaan hissillä alas. Oville ei koputella eikä ovikelloja soitella. Näin tiimit etenevät verkkaisesti lopetuspisteeksi sovitulle kadulle tms. saakka. Kolmas taajamaetsinnän muoto on systemaattinen ihmisjoukon tarkkailu eli skannaus. Siinä paikallaan pysyttelevät etsijät tarkkailevat ihmisjoukkoa esimerkiksi torin eri kulmista tai tiettyyn suuntaan tiettyä katua. Suunta tulee olla määritelty. Pareittain työskentely on suotavaa niin lepotaukojen kuin myös mahdollisten löytöjen vuoksi. Tarkkailukriteerinä ovat etsittävän silmiin-pistävimmät tuntomerkit. Esimerkiksi kumarassa kulkeva vanhus. Kun kohde on paikallistettu, muita tuntomerkkejä verrataan annettuihin. Pareittain toimiessa toinen voi lähestyä kohdetta tarkemman havainnon saamiseksi toisen jatkaessa tarkkailua. Positiivista kaikista kolmesta etsintämuodosta: Kulkeminen ja kartalla pysyminen on yleensä helppoa. Haasteellista: Taajamaetsintä herättää aina huomiota, niin positiivista kuin negatiivistakin. Ihmiset eivät halua olla tarkkailtavina. Etsittävä voi liikkua muutenkin kuin kävellen, mikä vaikeuttaa työtä. Piilopaikkoja on paljon. Kohdepartio Kohdepartio on yksi etsintäpartion alatyyppi. Nimensä mukaisesti etsintäpartio saa tehtäväksi joko yksittäisen kohteen tarkistamisen tai useiden samantyyppisten kohteiden tarkistamisia. Partio käsittää 2-3 henkilöä. Mahdollistaa nopeat siirtymätaipaleet kohteesta riippuen jalan, autolla, pyörällä, mönkijällä, suksilla, moottorikelkalla tms. Partio ei käytä aikaa etsimiseen kohteiden välillä. Kohteena voivat olla esimerkiksi talot, mökit tai laavut tai esimerkiksi kohde, jossa etsittävä on nähty viimeisen kerran tai jota kohtaan etsittävä on osoittanut erityistä kiinnostusta. Viimeksi mainittu pätee erityisesti etsittävinä oleviin lapsiin. Kohdepartiota voidaan käyttää tarkastamaan muun muassa lämpökameralla tehtyjä havaintoja tai muita erityiskohteita. Metodi: Nopea siirtymätaival ja kohteen tarkistus esimerkiksi lähietsintä -metodia käyttäen. Etsintähuutoa voidaan käyttää tilanteen salliessa. Positiivista: Nopeus ja helppo toteutettavuus myös huonoissa keleissä. Sitoo vähän resursseja partiota kohti. Johtopaikka saa nopeasti palautetta etsintäalueen maastosta, sääoloista ja mahdollisista jäljistä, jos tällaista partiota käytetään "kärkenä" eli tarkkailupartiona. Haasteellista: Etsintätarkkuus rajautuu vain määriteltyihin kohteisiin. Vaatii kokemusta ja kartanlukutaitoa. Kokemuksen merkitys korostuu etenkin, jos partio on liikkeellä "kärkenä" ja raportoi paikanpäältä ensimmäisiä havaintoja. Polkupartio Polkuetsinnässä etsintäpartio kulkee jonossa polkua tai metsäautotietä / uraa / latua pitkin ja havainnoi polun ja sen välittömän läheisyyden (etsittävä, johtolangat, esineet, jäljet). Kesällä edetään jalan tai mahdollisesti pyörällä tai mopolla, talvella suksilla tai lumikengillä, joskus moottorikelkalla. Etenemisvauhti jalkapartiolla 4-5 km/h. Partion koko 2-4 henkilöä. Kaksi henkilöä on usein riittävä määrä silloin, kun oletetaan etsittävän haluavan tulla löydetyksi ja olevan polulla tai sen välittömässä läheisyydessä. Tällöin voidaan käyttää etsintähuutoa. Hyväkuntoiset suunnistajat voivat juoksemalla tarkistaa suuren määrän polkuja lyhyessä ajassa. Neljä henkilöä tarvitaan, jos on epäiltävissä, että etsittävä pakoilee. Tällöin joudutaan käyttämään enemmän resursseja polun oikean ja vasemman puolen tarkkailuun sekä taaksepäin katseluun. Tässä tapauksessa on myös muistettava äänetön eteneminen, jotta saavutettaisiin yllätysetu. Tarvittaessa tämä partio voidaan jakaa etsimään eri polkuja pääpolulta joko tarkistusmielessä ennalta määriteltyyn matkaan saakka (yleensä 100 m, yksi etsijä per polku, havainnoidaan mahdolliset jäljet ja palataan partioon) tai niin pitkälle kuin polkua riittää (yhdestä partiosta kaksi partiota, eivät palaa yhteen, huomioitava viestiväline ja tiedotus komentopaikalle). Metodi: Jonossa pitkin polkua. Määritellään jokaiselle etsijälle pääasiallinen havainnointisuunta. Kaksi etsijää: Ensimmäinen etsijä katsoo eteen polun suuntaisesti ja esimerkiksi oikealle. Toinen katsoo tällöin vasemmalle ja vilkaisee silloin tällöin taaksepäin. Tehtäviä vaihdetaan sopivin väliajoin. Positiivista: Nopea, tarvitsee vähän resursseja suuren polkumäärän ja -pituuden etsimiseen. Kokematonkin suunnistaja pysyy kohtalaisen helposti kartalla. Talvella on helppo rajata alueita pois (jäljet). Tuottaa nopeasti tietoa komentopaikan jatkotyöskentelyä varten (sulkee pois mahdollisuuden että etsittävä makaa loukkaantuneena polulla). Haasteellista: Havaintojen tekeminen jäljistä ja muista pikkuasioista, jotka saattavat kertoa etsittävästä, vaatii kokemusta ja hyvää tarkkaavaisuutta. Tarkkaavaisuus herpaantuu äkkiä ja ajatukset kääntyvät omiin asioihin, samoin äänetön toiminta vaikeaa muistaa ja pitää yllä. Reittiharavointi Nimensä mukaisesti etsintämuoto, jossa etsintäpartio levittäytyy pieneksi ketjuksi seuraten tiettyä reittiä ja näin haravoi sen molemmin puolin välittömässä läheisyydessä olevan alueen. Reittinä voidaan pitää polkua, tietä, metsäautouraa, sähkölinjaa, ojaa, jokea, latua, moottorikelkkauraa tms. Etsittyä aluetta ei merkitä maastoon. Etsintäpartion koko 3-5 henkilöä. Etenee noin 3-4 km/h. Metodi: Reittiä seuraten löyhässä ketjussa. Johtaja kulkee reittiä ja etsijät reitin molemmin puolin johtajan määrittelemien etäisyyksien päässä. Etäisyys on riippuvainen maastosta ja etsittävästä. Etsintähuutoa voi käyttää tilanteen salliessa. Positiivista: Nopea johtuen helposta kartanluvusta (reitti jota seurataan) ja partion koosta. Talvella on helppo huomata jäljet, jolloin voidaan sulkea maastoalueita tai teiden sisään jääviä alueita. Ei vaadi suuria resursseja partiota kohti. Useat eri reittejä seuraavat partiot samalla alueella kattavat nopeasti suuria alueita ja esimerkiksi harhaileva (esimerkiksi dementiasta kärsivä) etsittävä törmää helpommin etsijöihin. Haasteellista: Etsintä rajoittuu kohtalaisen pienelle alueelle, mutta toisaalta etenemisnopeus suurentaa aluetta. Hidas verrattuna polkuetsintään, nopea verrattuna näkötuntumaharavointiin (kaikki on suhteellista). Useiden samanaikaisesti toimivien partioiden suunnittelu on komentopaikalle suuri haaste, etenkin jos pyritään siihen, ettei mitään aluetta tutkita heti toistamiseen ja että suoritettuaan tehtävän loppuun partio saa puhelimitse uuden tehtävän. Luonnollinen reitinvalinta Luonnollinen reitinvalinta on etsintämuoto, jossa etsintäpartio kulkee etsittävän oletettua reittiä joko polkupartio tai reittiharava muodostelmassa maastossa. Kolme henkilöä on yleensä riittävä määrä kumpaankin muodostelmaan. Johtopaikka antaa partiolle lähtöpisteen ja määränpään. Näiden pisteiden välisen matkan partio kulkee "ajatellen" kuin etsittävä eli valiten sellaisen reitin maastosta (ei siis kartalta), jonka voisi kuvitella etsittävänkin tilanteessaan valitsevan. Yksi ryhmäläisistä piirtää karttaan kuljetun reitin summittaisesti tai kuljettu reitti tallennetaan GPS:llä. Partio voi tilanteen mukaan käyttää myös kulkuvälineitä kuten mopoa, mönkijää, maastopyörää, enduroa ja talvella suksia tai moottorikelkkaa. Vesistöetsinnässä voidaan tätä metodia käyttää yhtä hyvin kuin maastossakin. Tällöin kulkupelinä voi olla vene, kanootti tai kajakki. Luonnollisen reitinvalinnan etsintäkohteena on yleensä sellainen etsittävä, jonka oletetaan liikkuvan maastossa joko ilman tarkkaa suunnitelmaa tai pysyttelevän olemassa olevien polkujen ja reittien ulkopuolella (marjastaja, sienestäjä, metsästäjä, ornitologi, biologi, retkeilijä, koiranulkoiluttaja, maastolenkkeilijä). Metodi: "Ajattele kuin etsittävä". Partio etenee haravana tai ryhmänä luonnolliselta tuntuvaa reittiä maastossa lähtöpisteestä päätepisteeseen. Etsintähuutoa voidaan käyttää tilanteen salliessa. Positiivista: Nopea toteuttaa, suunnistajien toteuttamana erityisen nopea. Ei tarvitse etsiä ns. turhista paikoista. Etsijät saavat vapaasti käyttää etsintäkykyjään ja tehdä päätöksiä omaan kokemukseen ja luonnossa liikkujan taitoihinsa nojaten. Motivoiva etsintämuoto. Ei vaadi suuria henkilöresursseja. Mitä parempi kartta on käytössä, sitä helpompi karttavastaavan on toimia. GPS on oiva apuväline annettaessa toimintapalaute komentopaikalle. Talvella on helppo rajata alueita pois jälkien perusteella. Haasteellista: Vaatii kokemusta ja etsittävän osaan asettumisen taitoa - ja näiden taitojen oivaltavaa käyttöä. Vaatii kartanlukutaitoa. Kadonneen ajatuksia ei tunneta eli käsitys järkevästä toiminnasta voi olla erilainen. Harvaharavointi Harvaharavointi perustuu oletukseen, että etsittävä on tajuissaan ja haluaa tulla löydetyksi. Harvaharavointi jaetaan kahteen erilaiseen etsintämuotoon: kompassipartioon ja niin sanottuun sipuliryhmitykseen. Harvaharavointiin voidaan yhdistää etsintähuuto. Harvaharavalla saadaan kohtalaisen nopeasti etsittyä laajahko alue pienellä porukalla. Viisi etsijää on peitteisessä maastossa hyvä partion koko. Kompassipartion jokainen jäsen asettaa kompassiinsa annetun asteluvun ja synkronisoi kellonsa. Johtaja määrittelee tavoitelinjan, kellonajat etsintähuudolle ja vastauksen odotteluajan. Ketjun etenemisnopeudeksi asetetaan noin 3 km/h, maasto huomioonottaen. Etsijät ryhmittyvät ketjuksi 100-300 metrin päähän toisistaan maastosta riippuen. Johtaja on ketjussa keskimmäisenä. Jokainen etsijä etenee kompassisuunnassa, huutaa etsintähuudon sovittuina ajankohtina ja odottelee liikkumatta sovitun ajan, yleensä minuutin. Sipuliryhmityksessä partioon kuuluvat etsijät lähtevät yhteisestä alkupisteestä, jossa johtaja jakaa jokaiselle oman reitin, jotka kohtaavat jossakin tietyssä kohdassa (tavoitelinja), esimerkiksi mäen päällä tai polkujen risteyksessä. Reitit eivät saa olla kilometriä pidempiä. Johtaja etsii itse keskimmäisen reitin eli suorimman reitin alkupisteestä kohtaamispisteeseen. Muiden reitit kaartuvat hieman sivuille päin tästä reitistä johtajan molemmin puolin. Etsintäryhmä jakaantuu siis viuhkaksi ja palaa takaisin yhteen määrätyssä maastokohteessa, levittyy viuhkaksi ja palaa taas yhteen määrätyssä maastokohteessa. Näin jatketaan määrätty etsintäalue suorittaen etsintähuuto määrättyinä kellonlyöminä. Uloimpina kulkevat saavat siis kohtalaisen paljon pidemmän reitin kuin johtaja. Pisimpiä ja lyhimpiä reittejä kulkevia pitää vaihdella aina kohdattaessa! Tästä reittien kaarevuudesta johtuen tätä etsintämuotoa kutsutaan sipulimuodostelmaksi. Etsintämuoto on käyttökelpoinen esimerkiksi kumpuilevalla alueella tai jos alueella on paljon pieniä lampia. Kiikareiden käyttö on suositeltavaa ainakin laajoilla avoalueilla ja mäkien päältä. Talvella voidaan käyttää suksia ja moottorikelkkojakin suo-, vesistö ja tunturialueilla. Metodi: Jokaisella on kartta, kompassi ja kello. Jokainen etsijä pitää huolen siitä, että kulkee joko kompassin osoittamassa suunnassa (kompassipartio) tai johtajan hänelle määräämää reittiä (sipulimuodostelma) tavoitelinjaan saakka. Positiivista: Nopea. Voidaan käyttää myös yöllä. Tehokas esimerkiksi talvella jäiden aikaan, jos alueella on paljon pikkusaaria. Talvella myös jo kaksi etsijää sulkee suuria alueita välilleen, olettaen tietysti, ettei lumi tuulenvoimasta siirry tai ettei uutta lunta sada. Haasteellista: Perustuu oletukseen kuten kaikki etsintämuodot. Vaatii hyviä kartanlukijoita ja kunnon karttoja etsijöille. Vaatii myös uskallusta, etsintätaitoa ja maastonlukutaitoa sekä havainnointitaitoa. Yksittäinen etsijä joutuu päättelemään yksin, mikä havainto on tärkeä ja mitä kannattaa havainnoida. Näkötuntumaharavointi Tarkin etsintämuodoista muttei tehokkain. Vaatii paljon henkilöresursseja pienellekin etsintäalueelle. Vaatii hyvän hypoteesin siitä, miksi etsittävä alue on valittu. Käytetään etsittäessä piiloutuvaa tai loukkaantunutta henkilöä. Voidaan toteuttaa osana lähietsintää, "tavallisena" maastoharavointina tai ympyräharavointina. Yhdessä ketjussa maksimissaan 10 etsijää, useita ketjuja voi lähteä porrastetusti. Etsijöiden välimatka toisiinsa on riippuvainen maaston peitteisyydestä, yleensä noin 5 metriä. Etenemisnopeus on yleensä alle kilometri tunnissa. Yhden neliökilometrin etsintään menee 80 etsijältä noin neljä tuntia! Viestitys: Johtaja johtaa yleensä äänellään tai tarvittaessa pillimerkein. Käytettyjä käskyjä ovat liik-keel-le (pilli: tii-tii-tii), seis (pilli: tiiiiii), vasen / oikea laita hidasta. Nojaava laita kuittaa (tii) ja merkkaava laita (tii-tii). Tilanteen vaatiessa äänetöntä toimintaa pillejä ei käytetä, vaan johtaja lähettää sanoman etsijältä toiselle. Etsijät ilmoittavat havainnoistaan johtajalle joko äänellä "löytö" tai "seis" tai nostamalla kätensä pystyyn ja pysähtymällä, jolloin muut seuraavat perästä toistaen merkin ja pysähtymällä. Muut pysyvät paikoillaan ja johtaja käy tarkistamassa tilanteen. Metodi: Aloituslinja merkitään kunkin etsijän kohdalta. Aloituslinjaksi pyritään nojattavaan laitaan saamaan mahdollisimman selkeä kohde (tie, polku, oja, joki, pellon reuna tms. linja). Jos tällaista kohdetta ei ole, voidaan käyttää tuenpuoleisen etsijän tarkistamaa ja ylläpitämää kompassikurssia. Näin syntynyt linja myös merkitään. Etsijät kulkevat johtajan määräämän etäisyyden päässä toisistaan rivissä (kärkimäinen muodostelma on vähemmän suositeltava) pitäen tuntumaa edelliseen etsijään. Jokainen etsijä pitää etsimisen lisäksi huolta siitä, että pysyy määrämitan päässä edellisestä tuenpuoleisesta etsijästä. Laitimmainen vapaanpuolen etsijä merkitsee etsityn alueen rajan. Joskus myös tässä laidassa on hyvä pitää yllä kompassikurssia, etenkin jos etsijät ovat kokemattomia ja linja pyrkii supistumaan. Johtaja kulkee ketjun takana. Etsijän on huolehdittava oman kohtansa etsiminen sekä leveys-, pituus- että korkeussuunnissa eli siis katsottava myös ylöspäin silloin tällöin ja huolehdittava kivien, puiden ym. esteiden taakse katsomisesta sekä maan kolojen, kuoppien, kaivojen ja lähteiden tarkastamisesta. Etsintäsauva on tässä apuna. Jos etsijä huomaa kulkeneensa tovereitaan nopeammin, on hänen palattava pikimmiten linjaan. Odottaminen ei ole sallittua, koska tällöin voi muodostua maastokohtia, joita kukaan ei ole etsinyt. Lopetuslinja merkitään kunkin etsijän kohdalta. Edestakaisessa haravoinnissa lopetuslinjan merkkaamisen jälkeen suoritetaan "rullaus" etenkin silloin, kun selkeää uutta aloituslinjaa ei ole (tie, polku, oja tms.). Laitimmaisena kulkenut merkkaaja kääntyy 180 astetta niin, että näkee omat merkkinsä paluusuunnassa. Muut etsijät kääntyvät 90 astetta merkkaajaan päin. Lähinnä merkkaaja ollut etsijä siirtyy merkkaajan toiselle puolelle määrätyn matkan päähän, merkkaa paikkansa ja kääntää kasvonsa merkkaajan kanssa samaan suuntaan. Näin rullaamalla saadaan uusi lähtölinja, jonka uudeksi merkkaajaksi joutuu henkilö, joka edellisellä reitillä tukeutui annettuun linjaan tai piti yllä kompassikurssia. Johtajan käskystä lähdetään liikkeelle edellä kuvatulla tavalla tukeutuen nyt entiseen merkkaajaan. Entinen merkkaaja kulkee omaa reittiään takaisin ja kerää asettamansa merkit pois (eivät häiritse samalle alueelle mahdollisesti lähetettäviä uusia etsijöitä). Ympyräharavointi on tehokas keino esimerkiksi etsittävän asuinpiirin haravointiin silloin, kun pihapiiri on rajaamaton tai muuten vaikea toteuttaa edestakaisena haravointina. Ympyrän keskustaksi valitaan yleensä rakennus tai muu tärkeä kohde (esimerkiksi etsityn auto, joka on parkkeerattu maastoon). Aloituslinja merkataan. Uloimpana kulkeva etsijä merkkaa kulkemansa kehän. Ympyrän sulkeuduttua suoritetaan edellä kuvattu rullaus joko ympyrän kiertosuuntaa vaihtaen tai pitäen se samana. Vaihtamista tukee uuden näkökulman saaminen jo tutkittuun alueeseen, mikä auttaa uusien johtolankojen huomioimiseen ja esimerkiksi puuston näkemiseen uudesta kulmasta. Positiivista: Tarkka, oikein tehtynä lähentelee 99 %. On tosin muistettava, että edelleen liikkeessä oleva etsittävä voi harhautua jo etsitylle alueelle ja jäädä sinne (siksi mikään etsintämuoto ei ole 100 %:nen). Asiantunteva johtaja saa lyhyelläkin pikakoulutuksella kokemattoman etsijäryhmän toimimaan oikein, koska etsijän ei tarvitse tehdä päätöksiä. Haasteellista: Todella hidas etsintämuoto. Vaatii paljon henkilöresursseja suhteessa etsittyyn alueeseen. Johtajan on oltava asiantunteva ja tiukka. Johtopaikalla oltava hyvä hypoteesi valitessaan tämän etsintämuodon. Vaatii paljon tarkkaavaisuutta etsijöiltä ja on sen vuoksi väsyttävää. Vaatii paljon taukoja etenkin tiheässä, mäkisessä tai upottavassa maastossa, jotta etsintätulos pysyy laadukkaana. On muistettava johtolankojen huomioiminen (jäljet, esineet, merkit). Kuulotuntumaharavointi Kuulotuntumaharavointi kuuluu rivistössä suoritettaviin etsintämuotoihin ja siinä viereinen etsijä on kuuloetäisyyden päässä (15-50 m, joidenkin lähteiden mukaan max etäisyys 25 m). Etsittävän oletetaan olevan hengissä ja tajuissaan. Ketju etenee 1,5-3 km/h. Pinta-alateho on noin 22 -kertainen näkötuntumaharavointiin verrattuna. Vieraskielisessä kirjallisuudessa tätä etsintämuotoa kutsutaan (tosin ilman huutoa toteutettuna) kompassipartioksi. Viestintä: Pillimerkit ovat samat kuin näkötuntumaharavoinnissakin. Liikkeelle (tii-tii-tii) ja seis (tiiiiii). Kokoontumisen pillimerkiksi on ehdotettu laittoman vihellystä (ti-tii ti-tii ti-tii). Ennen matkaan lähtöä johtaja päättää missä järjestyksessä kuitataan, koska jokainen etsijä vuorollaan toistaa johtajan vihellyksen. Pysähdyttäessä (noin 200 m välein) suoritetaan etsintähuuto alkaen samasta reunasta kuin pillillä kuittauksetkin. Metodi: Liikkeelle lähdetään esimerkiksi tieltä niin, että jokainen etsijä asettaa kompassiinsa saman asteluvun. Johtaja on keskellä rivistöä (jossain kirjallisuudessa rivistön takana, mikä vaikeuttaa vihellysten ja huutojen suunnan kuulemista). Johtajan pillin vihellyksestä kaikki kuittaavat vuorollaan ja lähtevät liikkeelle kompassin osoittamaan suuntaan. Pillimerkein ja systemaattisesti toteutettavan huudon avulla ryhmä etenee rauhalliseen tahtiin maastossa. Positiivista: Kadonneella on hyvä mahdollisuus kuulla tällä tavoin etenevä etsijäjoukko. Kattaa suuren alueen kerralla ja etenee normaalia kävelyvauhtia. Voidaan menestyksekkäästi toteuttaa myös yöllä. Haasteellista: Etsijä joutuu keskittymään pillimerkkien kuulosteluun etsimisen lisäksi. Vaatii kompassinlukutaitoa ja hyvin selkeästi toimivan johtajan. Vaatii pillit ja kompassit. Jos kadonnut ei pysty vastaamaan/ei halua vastata löytyminen on epätodennäköistä. Koirapartio Koirapartioilla on useita erilaisia toimintastrategioita riippuen tilanteesta ja koiran koulutustasosta: jäljestäminen, partiointi ilmavainua käyttäen, silmukointi, haku rakennuksesta jne. Koiraa voidaan käyttää tarkkailupisteessä (mäen päällä, suon/vesistön laidalla tms.) kuulo- ja hajuhavaintoja tekemässä. Etenkin pimeällä koira on paras mahdollinen vahtikaveri. Etsittävän roikkuessa 5-6 m maanpinnan yläpuolella koira saattaa aistia kadonneen kaukaakin mutta lähemmäksi kadonnutta mentäessä vainu voi taas kadota johtuen siitä että kadonneen haju ei laskeudu maanpinnan tasalle kuin ehkä vasta kymmenien tai satojen metrien päässä (koiran ohjaajalta vaaditaan tällöin erinomaista koiran toiminnan tuntemista). Normaalisti koira tarvitsee tauon 3-4 tunnin etsinnän jälkeen. Metodi: Riippuu koirasta ja tilanteesta. Koiranohjaaja osaa valita parhaan työskentelytavan. Positiivista: Nopea, sitoo vähän henkilöresursseja saavutettuun hyötyyn nähden. Tarkka. Turvallinen ja tehokas alueen ollessa ihmisen liikkumiskykyä rajoittava. Poimii jäljen myös vedestä ja lumen alta. Haasteellista: Koiran toimintaa haittaavat suuret etsijämäärät maastossa. Autopartio Nopea tapa varmistaa, liikkuuko etsittävä pitkin tarkistettavaa tietä tarkistushetkellä. Voidaan käyttää systemaattista tiestön mukaista partiointia ydinalueella tai ulottaa etsintä kauemmaksi ydinalueesta tapauksissa, joissa etsittävän voidaan ajatella liikkuvan suurella alueella, esimerkiksi polkupyörää käyttäen. Metodi: Yksi henkilö ajaa, yksi katsoo oikealle, yksi vasemmalle. Tehtäviä tai ainakin havainnoitsijoiden puolia vaihdetaan säännöllisesti. Ajonopeus riittävän hidas kuitenkaan muuta liikennettä häiritsemättä vilkkaasti liikennöidyillä väylillä. Positiivista: Suhteellisen nopeasti saadaan tarkistettua iso alue pienellä porukalla. Taksit voivat työssään tarkkailla laajoja alueita. Haasteellista: Ei ole erityisen tarkka metodi, eikä ulotu tiealueen ulkopuolelle yksin ajaessa eikä juuri piennaralueen ulkopuolelle havainnoitsijoitakaan käytettäessä. Pimeällä nähdään vain valojen valaisema alue. Valonheittimien käytöstä on vähän kokemuksia (+ laillisuuskysymys). Vain kohtuukuntoiset tiet sopivat reiteiksi. Vaatii ajoneuvoja. Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun verkkosivut. |
15. Aterian valmistus nuotiolla
Vaatimukset
|
16. Köysien huolto
Vaatimukset
Tavoite Myös köysi on työkalu. Köysi säilyy kunnossa, eikä ala rispaantua tai purkaantua kun se on kunnollisesti päätetty pujoksella tai rihmauksella. Köysien siisti vyyhtiminen helpottaa niiden varastointia ja käyttöä |
17. Hätämajoittuminen
Vaatimukset
Tavoite Osaa toimia oikein joutuessaan yöpymään metsässä puutteellisin varustein. Oppii rakentamaan hätämajoitteen kesällä ja talvella. Tietoa Tärkeintä yöpymisessä on pysyä kuivana ja lämpimänä, erityisesti talvella. Hätämajoitteen tarkoitus on suojata tuulelta, lumelta ja sateelta. Tärkeätä on muistaa eristää itsensä kylmästä maasta esim. havuilla. Hätäyöpymiseen voi rakentaa havulaavun tai käyttää tiheän kuusen tai kaatuneen puun alustaa. Jos mukana on sadeviitta tai muu kangas voi niistä rakentaa yksinkertaisen suojan. Talvella kannattaa käyttää hyväksi lumen eristyskykyä ja yöpyä lumikuopassa tai lumiluolassa. Majoitteen paikaksi ei kannata valita notkon tai laakson pohjaa, kuoppaa tai muuta alavaa maata. Maaperä on siellä kosteampaa, kylmä ilma laskeutuu sinne ja siellä on hyttysiä.. Paras paikka on tuulensuojainen pieni aukea etelärinteellä. Kun yöpymispaikka on valittu kannattaa se merkitä kirkkaalla vaatteella tms. Vaate toimii hätämerkkinä etsijöille ja kiintopisteenä itsellesi liikkuessasi lähimaastossa. Ennen rakentamisen aloittamista kerää kaikki rakentamiseen ja tulentekoon tarvittava materiaali yöpymispaikalle. Etsi myös vettä ja mahdollisesti ruokaa ennen pimeän tuloa. Kun tarvikkeet on koottuna onnistuu majan rakentaminen nuotion valossakin. Ota huomioon, että majan ja alustan rakentaminen luonnon aineksista kuluu kahdesta neljään tuntia. Vihje Jos kesällä on saatavilla havuja, havulaavun rakentaminen on mukavaa puuhaa. Kannattaa ottaa selvää ja suunnitella laavun muoto etukäteen. Mallia voi ottaa vaikka Nalle Coranderilta (http://www.kolumbus.fi/bjorn.corander/etu-alke.htm). Talvella helpointa on rakentaa lumikammi tai lumikuoppa. Ohjeita samoilla Coranderin sivuilla tai alan kirjoissa. Esim. (Karisto; Källman, Sepp; Selviydy luonnon ehdoille, 2003) |
18. Vaativa rakentaminen
Vaatimukset
|
19. Retkivarusteiden huolto
Vaatimukset
|